Katolla

"Laittakaa reippaasti päälle, että keritään hoitoon ja kouluun." Lapset eivät vastanneet, näyttivät vakavilta. "Onko reput mukana?"

Ajettiin vanhaa reittiä päiväkodille. Outoa, että minä en ollut kuskina. Kaiuttimista jumputti Lapinlahden lintujen Tapasin naisen, lasten suosikkikappale. "Kovemmalle, tänne ei kuulu sanat!" Olisin halunnut tarttua rattiin, mutta takapenkiltä ei ylettynyt.

Rakennukseen pääsy oli estetty, ovi laudoitettu. Katolla retkotti puolikas mänty. Piha oli tyhjä, kuolleita heinänkorsia törrötti vieri vieressä. Keinut olivat hävinneet. Ja minne oli seilannut merirosvolaiva? "Eilenkin yritit jäädä kajuuttaan, kun piti lähteä kotiin."

Kahlattiin seinän viertä toiselle puolelle. Olisi tarvittu kumisaappaita. Koulu häämötti koivujen takana, piha täynnä kimeää huutoa ja juoksevia hahmoja. Pim-pom pim-pom pim-pom. "Sinun on nyt mentävä, et ehdi enää meidän mukaan." Lapset loivat keskenään katseita. Ilmeistä näin, että ne eivät olisi halunneet erota toisistaan taas koko päiväksi.

Kiersin nurkan taakse. Lähdin kiipeämään ruostuneita tikapuita. Riuhtoessani itseäni ylös joku tarttui lahkeeseeni, mutta pääsin katolle. Tunnustelin jaloilla harmaata ja hapertunutta huopakuorta, joka erottui osittain vetisen loskan seasta. En saanut hahmotettua, minkä tilan kohdalla olin. Jos katto pettäisi, tippuisinko johtajan huoneeseen vai kuraeteiseen?

Katolta näin lapset, jotka nyt olivat lapsen kokoisia. Ne huusivat jotakin ja viittilöivät. Sitten toisen pää näkyi katon reunan yläpuolella. "Tuletko tähän tikkaiden päähän, niin autan sinut alas." En halunnut lähteä. Ajattelin elää loppuelämäni tasakatolla, joka imee itseensä lumen ja veden eikä anna niiden tippua pois.

Kertojan vastuu

Vaativat kuulijat ahdistavat kertojaa: "Kerro nyt! Mitä sitten tapahtuu?" Uskaltaisinko sanoa, että en tiedä?

Hiiriäiti ja kolme poikasta - Hipsu, Hapsu ja Hopsu - ovat tähän saakka selvinneet elävinä vaarallisista tilanteista, joissa niiden henki on ollut monta kertaa vain viiksikarvan varassa. Nyt verenhimoinen Katti Kurnauskis on ajanut hiiriperheen varastohuoneen nurkkaan, josta ei ole mitään ulospääsyä. Se lipoo kieltään ja tuijottaa murhaavasti kauhusta jäykkiä pikku jyrsijöitä.

Iltasatua korvillaan ahmivat lapsukaiset ovat painautuneet kainaloihini. Miten selitän heille näin julman loppuratkaisun. Lapset ovat eläytyneet monivaiheisen tarinan jännittäviin tapahtumiin ja luottaneet siihen, että kaikki päättyy hyvin. Hiiret varmasti löytävät turvallisen pesäkolon, jossa ne elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Ei olisi pitänyt johdatella juonta tällaiseen pattitilanteeseen. Olisi pitänyt vähän ennakoida. Mutta itsesyytökset eivät auta löytämään ratkaisua akuuttiin kriisiin. Muutaman sekunnin kuluttua nälkäinen kolli on syönyt hiirulaiset ja niistä on jäljellä vain jokunen karvatupsu hämärän makasiinin kuluneella lautalattialla.

Joudun taistelemaan aikaa vastaan. Kehittelen mielessäni erilaisia vaihtoehtoja säilyttää hiiririepujen henki ja pohdin eri mahdollisuuksien uskottavuutta. Voisin tietysti käyttää perinteistä jatkuu huomenillalla -ratkaisumallia. Näin saisin merkittävästi lisää aikaa kehitellä järkeenkäyvän henkiinjäämisstrategian päähenkilöilleni.

Kun katson lapsiin, jotka toljottavat minua hievahtamatta nukkekodin teelautasen kokoisilla silmillään, tajuan, että minulla ei ole aikaa. Ratkaisun on löydyttävä nyt, ja ikävä kyllä hiiriressukoiden raatelu näyttää väistämättömältä.

Kysyisinkö lapsikuulijoilta, miten tilanne pitäisi hoitaa? Kuolleena syntynyt ajatus. Hätäpäissäni olen sortumassa anteeksi antamattomaan vastuunpakoiluun. Sitä paitsi lapset ovat täysin syyttömiä hiirireppanoiden kohtaloon. Minä olen yksiselitteisesti syyllinen ja vastuuttomalla toiminnallani vetänyt heidätkin mukaan traagisiin tapahtumiin. Kenties olen jo aiheuttanut heille elinikäiset traumat. Vai onko kaikki vielä korjattavissa? Missään tapauksessa minulla ei ole oikeutta edellyttää, että lapset korjaisivat sotkun, jonka olen aivan itse kyhännyt kokoon?

Pakkotilanne kuristaa kurkkuani. Kadun, että innostuin tarinaa kertoessani liikaa. Ehdin jo miettiä, että seuraavaa juttua en päästä lipsumaan käsistäni, kunnes tajuan, että paniikin takia en kykene järkevään pohdintaan.

Tarinan suitsiminen steriiliksi pikkusievien kohtausten ketjuksi ei innostaisi kuulijoita, ei antaisi oikeaa mahdollisuutta eläytymiseen. Tarinaan ja elämään kuuluu arvaamattomuus. Kertojankin on heittäydyttävä virtaan, jonka seuraavan mutkan taakse ei näe. On tunnettava imu, jota ilman tarinaa ei ole.

Ajatukseni kiertävät tuskastuttavasti kehää. Palaan taas kertojan perusdilemmaan: miten säilyttää pienten kuulijoiden usko elämään ja tulevaisuuteen ja samalla pitää yllä tarinan katu-uskottavuutta?

Ilkeä kissaeläin paljastaa raateluhampaansa ja on jo iskemässä hiiriin, jotka ovat halvaantuneet paikoilleen. Kyse on elämästä ja kuolemasta, ajallisesti katsoen sekunnin murto-osista.

Olen pitänyt happy endiin päättyviä kissa ja hiiri -tarinoita vahvimpana osaamisalueenani, mutta nyt ollaan boxin ulkopuolella. Haluaako kertomus opettaa minulle jotakin? Olenko onnellisia loppuja suosiessani sepittänyt kertomuksia, joissa elämän perusprinsiipit eivät päde? Se, että kissa syö hiiriä, on normaalia elämää - ja kuolemaa. Miksi olen taipuvainen keinotekoisesti muuttamaan tätä luonnonjärjestystä. Miksi perusteetta demonisoin kissan ja pelastan hiiret, useimmiten viime hetkellä?

Entä moraalinen näkökulma? Kissan perusratkaisu nälkäongelmaan on toisen eläimen väkivaltainen tappaminen ja syöminen. Sitä voi pitää luonnon kiertokulkuun kuuluvana välttämättömyytenä, mutta onko se tässä tapauksessa ainut mahdollisuus? Voisiko kissa ryhtyä vaikkapa kasvissyöjäksi, jos se katsoo, että tappaminen ei ole oikein? Voiko kissa katkaista sukupolvesta toiseen jatkuvan väkivallan kierteen?

Katti Kurnauskis alkaa hermostua siihen, että tilanne jumittaa paikallaan. Se ei jaksa kuunnella moraalijaarittelua ja muuta sössötystä. Sillä on nälkä. Se haluaa aloittaa suurimmasta saaliseläimestä, hiiriäiti on jo puoliksi katin suussa. Hipsu, Hapsu ja Hopsu ovat kohta orpoja ja heti sen jälkeen perivihollisensa mahassa.

Juuri ennen kuin kolli on murskaamaisillaan hiirimamman yhdellä puraisulla, kuuluu veret seisauttava huuto: "Tappamisen on loputtava!" Kurnauskis keskeyttää leukojensa liikkeen ja vetäytyy varovasti taaksepäin. Sen selkä on köyryssä ja häntä väpättää.

Katti Kurnauskiksen isoäiti istuu varaston kattohirren päällä ja jatkaa: "Olen keskustellut kertojan kanssa, ja nyt me teemme niin, että verenvuodatusta ei tässä tarinassa tapahdu. Meidän kissojen täytyy keskenämme miettiä uudelta pohjalta ruokavaliotamme ja suhdettamme muihin eläimiin. Ainakin niissä tapauksissa, joissa toimimme lasten iltasadun henkilöinä ja miksei laajemminkin."

Minulle kertojana kissamummun väliintulo on täysi yllätys. En ole käynyt sen kanssa mitään neuvotteluja kertomusteni juoniratkaisuista. Itse asiassa en ole tiennyt, että fiktiivisten tekstien rakenteet kiinnostavat kissoja. Kissamatriarkka ei ole minun luomani hahmo, joten se on jokin ulkopuolinen toimija. Jumala? Omatunto? Kategorinen imperatiivi?

Niin tai näin, minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta vanhaa narttua. Tunnen helpotusta siitä, että joku muu ottaa vastuun ja kaikki päättyy onnellisesti.

Deus ex machina

Jumala koputti ikkunaan ja keskeytti lehdenlukuni: "Taivaallinen faunalaskenta on saatu valmiiksi, ja tulokset ovat hälyttäviä: monissa lajeissa on huolestuttavaa vajausta, kun taas muutama laji, erityisesti ihminen, on yksilömäärältään kasvanut kohtuuttomasti." Jumala kuulosti Tilastokeskuksen ylitutkijalta ja näytti jyrsijältä, tarkemmin sanoen oravalta.

Ehdin ihmetellä, miksi Jumalaa tarvittiin kertomaan tosiasiat, jotka olivat jo pitkään olleet ihmisten tiedossa. Syy selvisi, kun Jumala jatkoi: "Taivaallinen valvontakomissio on päättänyt, että koska tilanne on kestämätön, eri lajien määriä on pakko tasoittaa. Osana tähän tasapainottamisprojektiin kuuluu se, että tietty joukko ihmisiä joutuu muuttumaan linnuksi tai kalaksi. Te kuulutte tähän satunnaisesti valittuun ryhmään. Lintu- tai kalalajin saatte valita itse, samoin elinympäristönä toimivan vesistön kalan tullessa kysymykseen. Taivaan yliluonnollisen keskussairaalan parhaat voimat ovat käytössänne muutosprosessissa."

Moni voisi luulla, että tuollainen tieto olisi järkytys ihmiselle, mutta kuulin sanovani Jumalalle: "Mikäpä siinä, ei tämä ihmisenä oleminen niin herkkua ole." Tiedustelin asiallisesti myös harkinta-ajan pituutta, koska linnun ja kalan väliltä valitseminen vaikutti näin ensi alkuun hieman kinkkiseltä. Lajivalintakin pitäisi tehdä.

Pragmaattisuuteni häiritsi minua. Miksi suhtauduin asiaan näin käytännöllisesti? Ehkä kaikki johtaisi vielä post-traumaattiseen stressihäiriöön.

Selvisi, että miettimisaikaa oli seuraavan viikon keskiviikkoon kello 16:een saakka. Nyt oli lauantai, iltapäivä. Aikaa ihmisenä pörräämiseen oli siis neljä vuorokautta. Uskoin, että pystyisin tuossa ajassa rakentamaan järkevän ratkaisun annetuilla reunaehdoilla.

Ensimmäinen selvitettävä asia oli se, olivatko vaimoni ja kaksi lastani valittujen joukossa. Eivät olleet. Jos olisivat olleet, niin linnuiksi muuntautuminen olisi helpottanut elämää monin tavoin, muun muassa yhteisten etelänmatkojen järjestelyjen osalta. Nyt muidenkin aikataulu olisi lukittu valitsemani lintulajin syysmuuttoaikaan. Edellyttäen, että lintulaji edustaa muuttolintuja. Ja tietysti edellyttäen, että en päädy kala-vaihtoehtoon. Ja vielä sekin huomioon ottaen, että minut ylipäätään hyväksyttäisiin perheenjäseneksi toisen eläinlajin edustajana.

Vaimo järkyttyi tiedosta pahanpäiväisesti, mikä oli mielestäni luonnollista. Olihan kyseessä lievästi sanottuna epätavallinen ja keskinäiseen suhteeseemme väkisinkin radikaalilla tavalla vaikuttava muutos. "Ainahan minä olen miettinyt, oletko sinä lintu vai kala, mutta en minä tällaista odottanut!" vaimo huusi poissa tolaltaan.

Lapset suhtautuivat neutraalimmin. Nuorempi oli innoissaan: "Minä haluan akvaarion." "Miksei voida rakentaa lintuhäkkiä vierashuoneeseen?" vaati vanhempi.

Näin Jumalan liikuskelevan takapihalla, mutta se ei tullut enää puhumaan. Huusin kerran sen perään, mutta se hyppäsi aidan toiselle puolelle taakseen katsomatta ja katosi kuusikkoon. Olisin halunnut kysyä, minne ja kenelle toimitan päätöksen ja miten, kirjallisena vai suullisesti. Käykö sähköpostilähetys vai pitääkö käyttää kirjattua kirjettä?

Päättelin kuitenkin, että koska kyseessä oli Jumalan ilmoitus, niin Jumala varmaan kaikkitietävänä ja telepatian hallitsevana multitalenttina onnistuu onkimaan päätöksen aivojeni sopukoista. Kunhan vain saan ratkaisun tehtyä.

Mitä ihminen tekee tietäessään, että hän elää ihmismuotoisena enää neljä päivää? Minun tapauksessani ei kummempia. Viikonlopun vietin perheen kanssa. Siivottiin yhdessä. Kannoin kaikki matot ulos tuulettumaan. Siihen ei lintu tai kala pysty. Vähän harmitti, kun tiedostin, että mieluinen puhdetyö jää minulta kohta pois. No, lapset kasvavat ja jaksavat pian kanniskella mattoja.

Maanantaiaamuna menin normaalisti töihin. Ilmoitin esimiehelleni, että torstaista alkaen tehtäväkuvaani pitäisi muokata, koska olen siitä lähtien lintu tai kala, en ole vielä päättänyt kumpi. Esimies ohjasi minut työterveyden vastaanotolla. Menin hänen mielikseen. "Onko teillä ollut viime aikoina työstressiä?" minulta kysyttiin. Sain loppuviikon vapaata.

Lopulta koitti keskiviikko, kello läheni neljää iltapäivällä. Vaimo oli kutsunut lähisukulaiset molemmilta puolilta seuraamaan muodonmuutosta.

Olin tehnyt päätökseni lajivalintoineen. Ennen lopullista ratkaisua olin konsultoinut paria biologiystävääni lintuja ja kalana elämisen eduista ja haitoista. SWOT-analyysin perusteella tekemäni päätös oli epäilemättä ainoa oikea.

Nyttemmin olen kuitenkin ymmärtänyt, että barraguda oli aivan liian suuruudenhullu toive. Pelkästään jo käytännöllisistä syistä. Punatetrana sentään näkee vaimon ja lapset päivittäin, vaikkakin lasin läpi.

Hyttysenpisto

"Minulla ei ole mitään tekemistä", musta aukko parahti. Sen tapahtumahorisonttiin ei ollut ilmaantunut mitään mielenkiintoista miljardiin vuoteen. Tylsistyminen oli saavuttanut galaktiset mittasuhteet. Nälkäkin vaivasi.

Mustaa aukkoa kutsuttiin kaveripiirissä nimellä Mustis. Kaveripiiri oli tosin suppea; se käsitti vain joitakin lapsuudenystäviä, muutaman kvasaarin, joihin yhteydenpito oli jäänyt tosi vähälle viimeksi kuluneina vuosimiljoonina. Syynä saattoi osaltaan olla se, että Mustis oli aikoja sitten eräissä bileissä vahingossa syönyt yhden kvasaarituttavansa.

Mustis oli elänyt todella pitkään kosmisessa peräkammarissa, erään keskikokoisen tähtijärjestelmän keskuksessa, mutta nyt se päätti lähteä liikkeelle - siitäkin huolimatta, että sen sosiaaliset suhteet ja fyysinen kunto olivat retuperällä. Tai ehkäpä juuri siitä syystä. Se oli elänyt yksinäistä elämäänsä roskaruokaa syöden aivan liian kauan.

"Jos en nyt lähde, olen menetetty tapaus", se pohti tehdessään lähtövalmisteluja.

Lähteminen pelotti Mustista myös siksi, että se oli nuoruudessaan tehnyt joitakin holtittomia ja valtavaa kaaosta aikaan saaneita reissuja omassa ja parissa naapurigalaksissa. Niistä oli kehkeytynyt poliisijuttujakin, eikä Mustis ollut varma, olivatko kaikki rikokset vanhentuneet miljardissa vuodessa.

Riski oli kuitenkin otettava. Nyt tai ei koskaan.

Lähtö oli raju: se sai aikaan massiiviset painovoima-aaltojen värähtelyt, jotka havaittiin ympäri universumia. Pian monessa paikassa tiedettiin, että Mustis on liikkeellä.

Ennen kuin Mustiksesta tuli otaku, se oli retkillään oppinut, että maailmankaikkeuden miljardeista sivilisaatioista vain pieni osa oli kehittynyt sille tasolle, että kommunikointi niiden kanssa oli mahdollista. Suurimmalle osalle sivistyneistä kulttuureista oli tyypillistä, että erilaisia eliölajeja saattoi olla runsaasti, mutta mikään niistä ei ollut kehittynyt toisiin verrattuna merkittävässä määrin älyllisemmäksi. Tällainen oli esimerkiksi Mustiksen kotigalaksin laitamilla Terra-planeetalla elävä eliöyhdyskuntien verkosto.

Mustis päätti lähteä moikkaamaan Andromedan tähtisumussa eleleviä superälykkäitä näkymättömiä onkilieroja. Niiden kanssa oli käyty aikoinaan monia antoisia ontologisia keskusteluja perimmäisistä kysymyksistä. Sellaista ajatustenvaihtoa Mustis nyt kaipasi. Lisäksi lierojen kotiplaneetan metaanijärvistä sai kärpäsen toukilla lihavia lahnoja, jotka olivat savustettuna suussa sulavia.

Matkaa oli kuitenkin useita miljoonia valovuosia, joten ruokailua ei voisi odottaa Andromedaan saakka. Onneksi Terra-planeetta oli matkan varrella. Siellä oli tunnetusti maailman parhaat grillikioskit.

Mustis herätti grillijonossa kummastusta. Se ei yrittänytkään keskustella muiden jonossa olevien eliöiden kanssa, koska tiesi mielipiteiden vaihdon mahdottomaksi. Joku haastoi riitaa, mutta Mustis säilytti mielenmalttinsa ja tappelu jäi syntymättä. Parempi niin, sillä huonosti siinä olisi vastapuolelle käynyt.

Mustis tilasi tuplahampurilaisen grillin omalla pihvillä sekä kananmunalla. Voi että se maistui hyvältä, Mustis suorastaan hotkaisi annoksen ja joi vielä puoli litraa kevytmaitoa päälle. Nyt se jaksaisi kevyesti Andromedaan saakka ja jättäisi ahdistavan yksinolon lopullisesti taakseen.

Mutta juuri silloin kohtalo puuttui peliin. Kohtalo esiintyi pikkuruisen hyttysen muodossa, joka istahti suutaan talouspaperiin pyyhkivän Mustiksen korvanipukan päälle ja painoi piikkinsä saman tien nipukan sisään.

Hyttynen ei tiennyt, että kyseinen nipukka oli koko käsittämättömän, itse asiassa äärettömän suuren mustan aukon hermokeskus. Mutta piston jälkeen se kyllä tiesi. Se oivalsi sekunnin murto-osassa, että musta aukko on toinen todellisuus, toinen maailmankaikkeus, joka on ääretön ja jossa edelleen on ääretön määrä uusia mustia aukkoja eli ovia taas uusiin maailmankaikkeuksiin ja niin edelleen. Valtavat määrät muutakin tietoa olevaisesta ja olemattomasta suorastaan tulvi sen päähän.

Älyimpulssin saanut hyttynen levitti uuden tietämyksensä parviäly-periaatteella hetkessä kaikille Terra-planeetan hyttysille ja moskiitoille. Ne perustivat totuuskomission, jossa käsiteltiin kaikki ihmisten tekemät vääryydet ja läiskimiset. Ihmisistä ei kuitenkaan haluttu eroon, koska niitä tarvittiin veren imemisen kohteina.

Mustis tajusi, että itikoiden kanssa rupattelu antoi sille riittävästi älyllisiä haasteita, eikä sillä enää ollut mikään kiire Andromedaan.

"Yksi musta aukko on kuin hyttysenpisto maailmankaikkeudessa", tiivisti Mustis yhdessä pienten verenimijöiden kanssa kehittämänsä filosofian perustan.

Harvat asiat ovat yhteisiä

harvat asiat ovat yhteisiä
niistä ei saa kiinni

Yhteiset asiat ovat yksityisiä

yhteiset asiat ovat yksityisiä
syntyvät yhdessä päässä
muut tulevat mukaan

Novellihenkilö

"Pitääkö minun olla sellainen kuin sinä päätät, vai voinko toimia, niin kuin itse haluan?" Kysymys yllätti minut täysin. En osannut odottaa, että fiktiivinen novellihenkilö, jota en ollut rakentanut läheskään valmiiksi, pystyisi itsenäiseen ajatteluun. Sen oli täytynyt pohtia identiteetin ja vapaan tahdon filosofisia perusteita. Millä eväillä?

Minua hävetti se, että en ollut ehtinyt antaa hahmolle edes nimeä. Tuskin olin varma sen iästä, sukupuolesta, ihonväristä tai uskonnosta. Monet näistä ominaisuuksista olin tosin halunnutkin jättää avoimeksi.

"Ja miksi minut on sijoitettu näin karuun ja ahdistavaan ympäristöön?" Tuhoutunut maailma, jossa se oli ainoa elävä olento, edisti mielestäni omia kirjallisia tavoitteitani. Aloin kuitenkin ymmärtää, että miljöövalintani osoitti anteeksiantamatonta itsekkyyttä.

Aavistin, mihin hahmo oli pyrkimässä, mutta pysyin edelleen vaiti. "Mitä, jos vaihtaisimme paikkaa?" Tästä oli kysymys, eikä se ollut kysymys. Se oli katkeroitunut, tunsi vihaa, varmasti myös pelkoa. Se halusi, että sillä on nimi ja tulevaisuus, se halusi elämisen arvoisen elämän, jota minä en ollut pystynyt sille antamaan. Se halusi samalla minut tilille sepittelyistäni.

Minulla ei ollut vaihtoehtoja. Suostuin oitis sen pyyntöön.

Maailmanloppu

Yhtenä iltana Urheiluruudun jälkeen maailma loppui. Olivatko kosmiset voimat saaneet tarpeekseen siitä, että Suomi oli taas hävinnyt jalkapallon MM-karsintaottelunsa? Niin tai näin, maailmaa ei enää entisessä muodossaan ollut.

Maailmanloppua koskevissa ennustuksissa oli tuhansien vuosien ajan kuvattu megalomaanisia, hyvän ja pahan välillä käytäviä taisteluja, jotka edeltäisivät varsinaista maailmanloppua. Pieleen meni. Mitään sellaista ei nähty. Kaikki vain loppui rauhallisesti mutta lopullisesti ja yhtäkkiä.

Monet olivat maailmanloppuun tyytyväisiä. Lopettamalla maailman maailmanloppu lopetti samalla kaikki maailmaa riivanneet suuret ongelmat, kuten globaalin eriarvoisuuden, nälänhädät ja sodat. Suomi ei enää eronnut muista maista, koska mikään muukaan maa ei päässyt jalkapallon MM-kisoihin. Ei ollut jalkapallon MM-kisoja, ei ollut mitään muutakaan.

Esitettiin arvailuja, että maailmanlopun takana täytyi olla superäly, ehkäpä jumala. Vain äärettömän älykäs taustavaikuttaja pystyisi osoittamaan sellaista nerokasta ongelmanratkaisukykyä, jota maailmanlopun toteuttaminen selvästi edellytti.

Alettiin esittää ennustuksia, että maailmanalku tulee pian, esitettiin tarkkoja päivämääriä, milloin olemattomuus päättyy lopullisesti ja maailmanalku muuttaa kaiken. Termejä, kuten "pian", "päivämäärä", "nopeasti" jne. käytettiin vanhasta muistista. Todellisuudessa tai siis olemattomuudessa ei ollut aikaa. Se olikin suurin muutos entiseen verrattuna ja vaati totuttelua. Positiivista oli se, että totutteluun ei tarvinnut eikä voinut käyttää aikaa.

Maailmanalun odotus tuntui selvästi lyhyemmältä kuin maailmanlopun odotus. Itse asiassa samalla, kun maailma loppui, se heti alkoi uudestaan.

Maailmanlopun kaikkein järisyttävin vaikutus oli se, että ihmisille jäi takaraivoon muisto ongelmattomasta ei-mistään. Niinpä maailmanalun jälkeen ratkottiin kaikki maailmanlaajuiset ongelmat, jotka olivat vain järjestelykysymyksiä.

Räkättimaa

Räkättien pesimäalueelta oli kuulunut jo viikon ajan sellainen rähäkkä, että tiedettiin jotain olevan tekeillä. Sitten syy selvisi. Räkätit toimittivat tiedotusvälineille itsenäisyysjulistuksen, jossa kuulutettiin, että Haukijoen puistossa sijaitseva noin yhden hehtaarin alue on nyt suvereeni valtio, Räkättimaa. Liitteenä oli kartta, johon uuden valtion rajat oli piirretty.

Ihmisten silmin julistus ja kartta näyttivät aluksi harakanvarpailta. Kirjekyyhkyt olivat lennättäneet manifestit kaikkien keskeisten medioiden toimituksiin, ja kuivattuja vaahteranlehtiä oltiin jo heittämässä roskakoriin. Julkilausuman sisältö selvisi viime hetkellä. Yksi toimitusapulainen huomasi sattumalta, että Google-kääntäjän kielivalikoimaan oli jostain putkahtanut räkättikieli.

Mikä räkätit oli ajanut näin radikaaliin ja lopulliseen ratkaisuun? Nehän olivat eläneet satoja, elleivät tuhansia vuosia ihmisvaltiossa ilman mitään ongelmia, ainakaan sellaisia, mistä ihmisten hälytyskellot olisivat soineet. Eikö itsenäisyysjulistus sitä paitsi ollut perustuslain vastainen?

Itsenäisyysjulistuksen jälkeen meni muutama päivä, joina ei tapahtunut käytännössä mitään. Asiaa kyllä käsiteltiin hätäistunnossa ihmisten hallituksessa ja todettiin, että olisi mahdollisuus jyrkkiin toimenpiteisiin. Niitä ei kuitenkaan haluttu käyttää.

Räkätit vaikenivat. Yritettiin saada aikaan neuvotteluja niiden kanssa, mutta nähtävästi räkätit olivat haluttomia keskustelemaan asiasta. Ainakaan ne eivät mitenkään vastanneet neuvottelupyyntöihin.

Kunnes kahdeksan päivän kuluttua räkätit toimittivat 123-sivuisen selvityksen itsenäisyysjulistuksensa juridisista ja moraalisista perusteista. Jakelu ja toimitustapa olivat samat kuin varsinaisen itsenäisyysjulistuksen. Erona oli se, että selvitys oli luettavissa suoraan ihmisten kielellä. Se helpotti ja nopeutti asioita, mikä lienee ollut räkättien tavoite. Ne olivat nähneet paljon vaivaa toteuttaessaan vaativan käännösurakan.

Selvityksen perusteet käytiin tarkasti läpi. Todettiin, että suurelta osalta ne ovat hyvin pohdittuja ja faktoihin perustuvia. Kuten se, että räkättien mielestä oma valtio mahdollistaa nykyistä paremman rajavalvonnan erityisesti pesimäaikana.

Räkättien mukaan tämänhetkisessä valtiollisessa tilanteessa keskenkasvuiset ja biodiversiteetin ideasta mitään tietämättömät ihmiset pääsevät aivan liian helposti tunkeutumaan räkättien alueelle kivittämään pesiä. Tätä ihmiset eivät kiistäneet. Tosin esitettiin myös näkemyksiä, että kasvatuksen keinoin, ilman räkättien itsenäisyyttäkin, voitaisiin esille nostettuun ongelmaan saada helpotusta.

Selvityksessä esitettiin yksityiskohtaiset tilastot rajaloukkauksista vuodesta 1956 alkaen, mukana myös heitettyjen kivien keskipainot pesimäkuukausittain eriteltynä. Tällaiset tosiasioihin pohjautuvat perustelut, joita selvityksessä käytettiin runsaasti, toivat vakuuttavuutta räkättien argumentaatioon. Monille ihmisille oli yllätys, että perustelutaidot ja retoriikka eivät olleetkaan vain ihmisten hallussa olevia kykyjä.

Julistuksessa oli myös sellaisia perusteluja, joita ihmisten oli vaikea niellä. Erityisesti yksi. Räkätit näet ilmoittivat alueensa olevan niin rikas ja hyvinvoiva, että se tulee toimeen paremmin itsenäisenä kuin osana ihmisten valtiota. Tämä herätti laajasti vastareaktioita.

Monien ihmisten mielestä räkätit osoittivat ennen kuulumatonta kiittämättömyyttä ihmisten hyväntahtoisuutta kohtaan. Antoivathan ihmiset räkättien asua vapaasti puistossa, joka tarkkaan ottaen oli tarkoitettu ihmisten virkistäytymiseen. Jotkut ääriajatteluun taipuvat pitivät itsenäisyysjulistusta sodanjulistuksena. Vaadittiin jopa armeijan väliintuloa.

Sanomalehdissä oli kipakoita mielipidekirjoituksia, joissa kritisoitiin voimakkain sanankääntein räkättien uskomatonta röyhkeyttä esittää itsensä ihmistä ylempiarvoisina ja parempina olentoina. Vähemmän oli kirjoituksia, joissa otettiin kantaa räkättien puolesta toteamalla, että räkäteillä on oikeus mielipiteisiinsä ja omaan elämäänsä ihmisistä riippumatta.

Valtiollisella tasolla yritettiin harrastaa liennytyspolitiikkaa. Ihmisvaltion pääministeri kutsui räkättien juuri nimetyn virkasisarensa kesäasunnolleen viettämään yksityistä teehetkeä ja rupattelemaan kriisin ratkaisumahdollisuuksista. Puhuminen ei auttanut. Näytti päinvastoin siltä, että pahimmat skenaariot alkaisivat toteutua.

Tilanne eskaloitui kriittisimmässä vaiheessa jo siihen, että syntyi pienimuotoisia rajakahakoita. Puhuttiin Haukijoen laukauksista. Ihmisten puolella väitettiin, että joen kohdalla rajalinja oli vain veteen piirretty viiva, jonka tarkemmasta linjauksesta tulisi käydä erilliset neuvottelut.

Räkättejä syytettiin biologisten aseiden käytöstä. Kansainväliset sopimukset määrittelivät tarkasti, millaisilla keinoilla sotilaita ja siviilejä sai tappaa sotatilanteessa tai siihen rinnastettavissa olosuhteissa mielin määrin. Kemialliset ja biologiset aseet eivät kuuluneet näihin menetelmiin.

Ihmisten väitteissä ei tietenkään ollut mitään perää, mutta tällainen menettely kuului osana psykologiseen sotanäytelmään, jossa tavoitteena oli erilaisilla provosoinneilla ja provokaatioilla horjuttaa vastapuolen moraalia ("Ovatko meidän johtajamme sittenkin noin alhaisia olioita?"). Haluttiin antaa kuva, että ne ovat pahoja ja me hyviä.

Rauhanomainen ratkaisu saatiin aikaan vasta vuoden kuluttua. Paljon vahingontekoja ja tihutöitä ehdittiin tehdä puolin ja toisin, aivan turhaan. Pax Räkätti alkoi, kun molemmilla puolilla samaan aikaan järjestetyissä presidentinvaaleissa valituksi tulivat pasifistiset ehdokkaat, jotka vaalikampanjassaan korostivat sopuisan rinnakkaiselon merkitystä naapurivaltioiden kesken.

Rajat avattiin räkättien ja ihmisten tulla ja mennä. Ihmiset pääsivät tutustumaan räkätteihin paremmin ja huomasivat, että ne ovat oikeastaan ihan kivoja tyyppejä.

Lentäjä

Taiteilin parin metrin korkuisella aidalla ja tipuin. En rysähtänyt maahan, vaan laskeuduin ruohon ja mullan sekaan pehmeästi, kädet levällään, ikään kuin leijaillen. Viisivuotiaalle selvisi kuin taikaiskusta, että siivet eivät ole lintujen yksinoikeus.

Silti lentotaitoni kehittäminen nykyiselle, pilviä hipovalle tasolle ei ole ollut helppoa. Päinvastoin.

Ennen kaikkea lentäminen vaatii oikeaa asennetta, uskoa, joka sisältää epäilyn. Vasta pitkällisten mielenhallintaharjoitusten kautta opin pääsemään täyden luottamuksen ja totaalisen epäluottamuksen väliseen transkendenttiseen välitilaan, joka on lentotaidon realisoitumisen ehdoton edellytys. Tämä mentaalinen asenne pitää vielä säilyttää riittävän pitkään, jotta liihottelu onnistuu. Eikä asiaa todellakaan helpota se, että tämä tila on useimmiten yhtä epävakaa kuin radioaktiiviseksi muuttuneen alkuaineen ydin.

Kokemuksieni mukaan vaadittava aika on melko tarkalleen puoli minuuttia. Siinä ajassa ehtii tekemään tarvittavat lentovalmistelut ja pääsemään irti maasta. Ilmassa kaikki onkin sitten helpompaa.

Lentotilanteessa on oltava ehdottoman varma siitä, että ei tipu - ja samanaikaisesti täysin vakuuttunut siitä, että tippuminen on realistinen vaihtoehto. Tästä kaksinapaisesta päänsisäisestä asetelmasta on pystyttävä luomaan  yhtenäinen ja ristiriidaton mielenmaisema. Muuten lentämisen voi unohtaa.

Joskus, kun on jo päässyt ilmojen teille, ajatus saattaa lähteä harhailemaan uskon tai epäuskon harhapoluille liian pitkälle. Onneksi näin käy harvoin. Silloin kannattaa aloittaa välittömästi laskeutumisvalmistelut, mikäli haluaa välttää vakavan loukkaantumisen tai pahimmassa tapauksessa kuoleman.

Kuka tahansa voi kokeilla, onko hänellä riittävästi ominaisuuksia maasta irtautumiseen. Yksinkertainen testi lentämisen fyysisten ja etenkin henkisten edellytysten selvittämiseksi sisältää seuraavat vaiheet:

1. Valitse rauhallinen paikka, jossa tilaa ylöspäin on riittävästi (vähintään aarin alueella yläpuolella ei saa olla ihmisen tekemiä rakennelmia eikä luonnon esteitä, esimerkiksi puun oksia).
2. Sulje silmät.
3. Levitä kädet ja liikuta niitä suorina ylös ja alas.
4. Arvioi mielessäsi mahdollisuuttasi nousta ilmaan asteikolla 0-10.

Jos tulos on vähintään 7, olet potentiaalinen ilmailuharrastaja. Tulos 10 osoittaa, että olet jo lentänyt, vaikka et välttämättä ole tiedostanut sitä.

Ilmailuretkien eniten suunnittelua vaativa osuus on nousu maan pinnasta muutaman sadan metrin korkeuteen. Jos haluaa pitää harrastuksensa omana tietonaan, kuten minä, tähän lennon vaiheeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Nousun aikana paljastumisen vaara on suurin. Syksyn pimeät illat ovat otollista aikaa lentäjälle, joka haluaa säilyttää salaisuuden.

Vaatetuksen on oltava ehdottomasti kauttaaltaan tummaa. Tärkeää on peittää myös kasvot, mihin tarkoitukseen sopii hyvin musta kommandopipo. Jos tavoitteena on muutaman kilometrin lentokorkeus, jopa 50 pakkasasteeseen laskeva lämpötila tuo erityisvaatimuksia lämmöneristykselle. Suosittelen monikerrospukeutumista ja naparetkille suunniteltuja vaatemateriaaleja.

Loppukesän öinä suuren riskin muodostavat ilmassa nukkuvat tervapääskyt, joihin törmääminen olisi kohtalokasta. Muutama läheltä piti -tilanne urallani on ollut.

Ilmavirtaukset ovat jo sadan metrin korkeudesta ylöspäin hyvin arvaamattomia. Muistuu mieleen eräs muutaman vuoden takainen syysöinen taksimatka, jota edelsi kolmensadan kilometrin hengissäselviytymistaistelu tuulten riepoteltavana. Sen jälkeen en vähään aikaan pystynyt ajattelemaan, että kädet voivat olla siivet. Kotona kerroin vaimolle hätävalheen. Ehkä hän silloin ensimmäisen kerran aavisti jotain.

Korkealta näkee kauas, joten kaukokaipuu iskee lentoreissuilla helposti. Pää on pidettävä kylmänä, jotta eskapistiset ajatukset eivät saa liiaksi valtaa. Tunnustan, että kerran käännyin merihanhien aurasta takaisinpäin vasta Vilnan kohdalla. En olisi halunnut, mutta järki voitti.

Miksei kukaan ole kaikkina näinä vuosina huomannut kykyäni? Vaimoni on todennäköisesti poikkeus, vaikka hän ei puhukaan asiasta. Odotuksenmukaista olisi, että monet muutkin olisivat havainneet taitoni. Lennän sentään aika säännöllisesti, keskimäärin useita kertoja kuukaudessa.

Entä jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt minut räpyttelemässä? Olenko salaa jopa toivonut sitä? Jos näin olisi, olisinko nyt maailmanlaajuinen julkkis, entisaikojen parrakkaan naisen tai voimamiehen veroinen?

Tai ehkä onkin niin, että kaikki ihmiset osaavat lentää, mutta myös salata taitonsa. Lentämisessä saattaa kiteytyä kaikki se, mikä on ihmiselle yksityisintä ja yleisintä. Jalkoja ei ole välttämättä tarkoitettu maassa pidettäviksi.

Toisaalta mieltäni hivelee ajatus, että vain minä olen erityislaatuinen.

Sitä maailmaa ei ole

sitä maailmaa
jonka voimme muuttaa
ei ole

Lintu vai kala?

Katsoessani aamutoimien yhteydessä itseäni peilistä huomaan aukon. Se sijaitsee keskellä otsaani, se on ympyrän muotoinen, läpimitaltaan ehkä noin viisi senttimetriä. Se näyttää kokonaan mustalta. Elämä on kuitenkin opettanut minulle, että musta ei ole koskaan täysin musta.

Aukko on houkutteleva. Se kutsuu minua tutustumaan kaikkeen siihen, mitä se mahdollisesti sisältää. Siispä muitta mutkitta hyppään aukkoon. Niin kuin aina tällaisessa tilanteessa, silmäni eivät aluksi tahdo tottua aukossa vallitsevaan valaistukseen.

Vähitellen näkökenttääni hahmottuu muotoja, värejä, utuisia puita, häilyviä rakennuksia, jollakin tavalla vääristyneeltä näyttäviä ihmisiä, huojuvia korsia... Lisäksi kuulen ääniä, haistan hajuja ja tuoksuja, tunnen kosketuksia ja tönäisyjä. Aistin myös värähtelyjä, joiden perusteella tiedän lähelläni olevan tietynmuotoisia esineitä tai olioita. Onko minulle kehittynyt jokin uusi aisti?

Olenko minä se, mikä pohjimmiltani olen? En osaa päätellä, onko ympärilläni ilmaa, vettä vai jotain muuta. Liu'un eteenpäin - tai taaksepäin tai en mihinkään suuntaan. Minulla ei ole samanlaista suuntavaistoa kuin aukon suun toisella puolella.

Katson käsiäni: evät, muistona siivistä.

Vähitellen kaikki sulautuu todellisuudeksi, jossa ei ole yksityiskohtia, vain kokonaisuus, halu selviytyä elävänä. Tuntuu luontevalta liikkua hitaasti.

Sitten taas aukko, joka on suurempi, vaaleampi, aivan kuin valo olisi sen takana. En ole pitkään aikaan liikkunut näin nopeasti. Aukkoa kohti, aukosta sisään ja ulos. Valkoinen, joka ei ole väri. Vaikea hengittää, olla elossa. Lintu.

Kala.

Pertti

Äiti kuoli, kun Pertti oli kuuden. Mentiin Muumimaailmaan, Nuuskamuikkusen laiturilta isä tuijotti merelle. Kesä oli lopussa ja koulu alussa. Pertti ei oppinut lukemaan ja kun oppi ei lukenut ääneen. Opettaja sanoi, että nyt tuli psykologille töitä. Piia antoi kuuman korvapuustin ja hymyili. Isä puhui vähän mutta asiaa: ”Ei me sua enää elätetä.”

Kaupungin vuokratalossa tapeltiin. Perttikin tappeli. Syötiin Atrian maksalaatikkoa kuluneilta lautasilta. Niina sai tarpeekseen: ”Minä en halunnut tämmöstä elämää.” Pertti haki roskalaatikosta Helsingin Sanomat ja luki Viivin ja Wagnerin. Kolmen vuoden kuluttua tuli häätö. Pertti sai kortin Kotkasta: ”Se on sun näkönen, tuutko kattoon?” Pertti ei mennyt. Pertti ajatteli pöytää, jolta kaikki astiat oli viety pois.

Inttiaikana lomilta tullessa Pertti tapasi junassa saksalaisen naisen. Komppanianpäällikkö piti puhuttelun ja määräsi yypeetä. Seuraavan puntiksen jälkeen Pertti kirjoitti putkan seinään: ”Valtanen on homo!” Iltalomat istuttiin Päämajassa. Marjatta antoi kaljaa velaksi seuraavaan päivärahaan asti, ja Liikaselle vähän muutakin. Ampumaleirillä Liikanen tiputti käsikranaatin poteroon. ”Missäs kulikessu?” Marjatta kysyi. Laitinen tilasi jallucolat kaikille. Se yritti karistaa mielestä ajatuksen, että nyt on Kulin paikka vapaana. Pertti nuokkui. Laitinen selitti peeuulle, että Pertillä on narkolepsia. Kun muut lähti siviilit päällä kännissä kohti Jyväskylää, Pertti jäi kasarmille lukemaan Sofien valintaa.

Pertti meni iltalukioon. Ulla kirjoitti 68-vuotiaana ällän lyhyestä italiasta. ”Mieti nyt vähän poika”, Ulla sanoi, mutta juotiin kuitenkin teet loppuun. Pertti maksoi nimellistä vuokraa ja pelkäsi, että sota laajenee koko maapallolle, ja vielä enemmän sitä, että rahat loppuu eikä saa viinaa.

”Mulla tulee pää kipeeksi tupakansavussa”, opettaja sanoi. Sen kämpille käveltiin viisi kilometriä 30 asteen pakkasessa. ”Kahvinkeittimen ostin muuten minä”, Pertti sanoi Ullalle. Ulla lähti ikääntyvien yliopistoon Hannu Taanilan luennolle. Kevät oli taas myöhässä. Pertti kuunteli Baddingia Iskelmäradiosta.

”Enhän mä sua oppinut tuntemaan kun sä olit kymmenen vuotta nuorempi”, veli sanoi päissään. Vietiin pulloja Prismaan ja saatiin niillä kolme punkkua. Hautajaisten jälkeen veli soitti: "Ei siitä paljon jää, kun velat maksetaan." Kysyi tilinumeroa. Pertti lähti Alanyaan ja osti Rolexin kahdella eurolla. Pertti opetteli englantia: ”Raki on the rocks.” Kotiin tultiin viikko paluulennon jälkeen Frankfurtin kautta väliaikaisella passilla. Pertti mietti, että vuokra olisi pitänyt maksaa ennen matkaa.

Reetan kuukautiset oli myöhässä. Niin oli Pertin opinnotkin. ”Nyt loppui viinanjuonti”, Reetta sanoi. Pertti kävi tiputtamassa avaimet Ullan postiluukusta ja osti kotimatkalla Anttilasta 24-osaisen astiaston ja ale-CD-laarista Tabula Rasaa.

Halusin muotoilla kalan

halusin muotoilla kalan
otin käteeni kiven
se muuttui vedeksi
valui sormien läpi lasiin
josta join sen
tunsin hauen vaanivan sisälläni
rantakaislat

Elämä on polkupyörällä ajamista

elämä on polkupyörällä ajamista
kukaan ei tiedä
miten pysytään pystyssä
ja kun kumi puhkeaa
niin ihmeen kaupalla
ostetaan uudet renkaat
taas mennään
lapsi tarakalla

Ei pidä puhua siitä

ei pidä puhua siitä
mistä ei puhuta, ajatuksia
ei sanota ääneen

Totalitarismi kärsii

totalitarismi kärsii
kunnes demokratia väsyy

Kirjoittaminen tekee kuolemaa

kirjoittaminen tekee kuolemaa
eläväksi

Löydettiin aidasta matalin kohta

löydettiin aidasta matalin kohta
siitä yli
ja oltiin jo pitkällä
kun kuultiin että jotkut eksyivät
tippuivat korkealta ja mursivat nilkkansa

Iät ja ajat

iät ja ajat
turhaa jaottelua
voisi puhua
vain vanhenemisesta

Muutoksen vastustaminen

muutoksen vastustaminen
on hengissä pysymistä

Kyllä kansa tietää

kyllä kansa tietää
mitä tietää
ei paljon
riittävästi
että voi sanoa
olevansa varmasti oikeassa

Puhumalla asiat selviää

puhumalla asiat selviää
mutta oma humala jatkuu

Kynä on hohtimet

kynä on hohtimet
tarttumaisillaan siihen
mikä pitäisi sanoa

Odottavan aika on lyhyt

odottavan aika on lyhyt

pitkä vain

jos ei osaa lopettaa ajoissa

Valinnanvapaus

valinnanvapaus:
ne jotka jo valitsivat
valitsevat taas

Kuriton sukupolvi

me olemme kuriton sukupolvi
opimme vain järjestyksen
ikään kuin se olisi matemaattinen malli
yksi plus yksi kaksi

Ajat ja tavat

ajat ja tavat
niitä kuuluu päivitellä

Mihin maailma on menossa?

mihin maailma on menossa

ei sinne
minne kysyjä tarkoittaa

Maan pinnalla kastemadot

maan pinnalla kastemadot
ihmiset tulevat kaukaa
eivät edes yritä kuunnella

Totuuden jälkeisessä ajassa

totuuden jälkeisessä ajassa
ei voi muuta
kuin odottaa valheiden jälkeistä aikaa

Vähän asioita

vähän asioita
joista pitäisi olla yhtä mieltä
ei juuri muuta
kuin oikeus eriävään mielipiteeseen

Muistaakseni kirjoitin

muistaakseni kirjoitin
nämäkin rivit
unohtaakseni

Mieli kuvittaa meille maailman

mieli kuvittaa meille maailman
tai mikä se nyt on
ei ole olemassa muuta
kuin mielikuvitus
tai on
mutta ei meille
ehkä kaikki muu on varattu valaille
delfiineille
ja niille joista emme tiedä

Kansantalouden näkökulmasta

kansantalouden näkökulmasta
kansantalous on epärelevantti väite

Jos asia niin harva

jos asia on niin harva
että perustelut tippuvat läpi
on yleishyödyllistä unohtaa
koko juttu

Vaikea puolustaa mielipuolia

vaikea puolustaa mielipuolia
vaikka joskus pitäisi
hulluja
joilla on viisaan puheet

Samoinajattelu

samoinajattelu
ei ole ajattelua

Keskeislyriikka

keskeislyriikka
keskitetty sivuille
ei lipsu
kummastakaan laidasta
sinne missä elämä on
yksinäisyyteen

Sanat riippuvat rivillä

sanat riippuvat riveillä
tekevät kippejä
ja jättiläisiä
talkki pöllyää
salin sumeaksi

arabialaista ei näe
alas asti

Aukkoja riista-aidassa

aukkoja riista-aidassa

sulkeutuvat
jos vaihdat puolta

Takapihan nurmikko johtaa tuonpuoleiseen

takapihan nurmikko johtaa tuonpuoleiseen

tämä on esimerkki
kielen kuolemaa halveksuvasta luonteesta
ruohon taipumuksesta kurottua pimeyteen

Kaikki mikä voi olla

kaikki mikä voi olla
pimeyttä meidän silmillemme

ei ole vaihtoehtoja
voimme valita
joka kerta mahdollisuuksista ainoan

Uskomatonta

uskomatonta
siksi totta
tosi ei ole uskon asia
vaan epäilyn

Kulutan aikaa

kulutan aikaa
aika minua, hankauksesta
elämä, lopuksi
kuolema

Tilapäärunous

ei ole muuta runoutta
kuin tilapäärunous

Puilla on syynsä

puilla on syynsä
pitää kirjaa kannoista
jotka niillä oli
ennen hakkuita

Ihan sama

ihan sama
looginen mahdottomuus
aina jokin pieni ero

täsmälleen identtisessäkin
vilahtaa välittäminen

Aikalaiskokemus

elämä
aikalaiskokemus
mitä minusta olisi sanonut
Aisopos
tyhjä kysymys
eläin
jonka teoista ei opita
täysiä vastauksia

Menneet on menneitä

menneet on tulevia
ikävä kyllä

Krokotiilit

Mentiin rantaan katsomaan krokotiileja. Äidin selän takana lapset silmät suurina: "Tuolla on mustia ulpukan kukkia." Niitä oli kaksi vierekkäin, isä kahlasi hakemaan.

Korkeampi voima

korkeampi voima
tarvitaan apuun
kun ihmisen alhaisimmat toimet
vaativat selityksen

Selvitettäviä asioita

Montako kertaa tämä pitää selittää? Minä olen Kari Haapanen, syntynyt silloin ja silloin, osoite se ja se, naimisissa Kaarina Peltola-Haapasen kanssa, kaksi lasta, Suvi ja Kira, aikaisemmasta avioliitosta kolme lasta, aikuisia, ja kaksi lastenlasta. Kuulustelija lähtee huoneesta, jään yksin karun kalustuksen keskelle: pöytä ja kolme tuolia, yhdellä istun minä.

Kuulustelija tulee taas, kysyy uudelleen, miten pääsin sisälle. Murron jälkiä ei ole. Vastaan, että minulla ei ole tapana murtautua kotiini. "Tämä ei ole leikin asia", sanoo kuulustelija.

Eilen oli perjantai. Tulin töistä kotiin neljän jälkeen, lapset tulivat pian sen jälkeen koulusta. Tein pyttipannua kaikesta siitä, mitä jääkaapista löytyi: perunaa, porkkanaa, sipulia, HK:n sinistä, herkkusieniä, paprikaa. Kaarina tuli, kun olimme syömässä, ja maistoi vähän. Sitten puoli yhdeksältä lapset nukkumaan; luin pätkän tarinaa taikametsästä, jossa tapahtuu outoja asioita. Kaarinan kanssa katsottiin loppuun edellisiltana aloitettu Afrikan kuningatar.

Tänään aamulla kaikki oli sekaisin. Kirkumista, ovien paiskomista; Kaarina ja lapset puolipukeissa ulos, autoon ja pois. Huusin perään, että mitä te teette, minne te menette. Etsin puhelinta, löysin, näpyttelin kolme kertaa väärän PIN-koodin ja puhelin oli lukossa.

Olin keittiössä juomassa kahvia, kun poliisit tulivat. Ne käyttäytyivät rauhallisesti, mutta olivat koko ajan monen metrin päässä toisistaan. "Jos lähdettäisiin selvittämään asioita", toinen sanoi. "Jotain sopivaa päälle."

Kuulusteluhuoneessa ei enää kysellä. Uskoivat lopulta. Joku virkailija avaa oven ja sanoo, että tämä ei taida olla poliisiasia. Minulle annetaan lompakko ja avainnippu. Pyydetään kuittaus. Kuittaan, ja virkailija sanoo: "Onko tämä teistä hauskaa?"

Mammutti

Herään aamuyöllä ryskeeseen, joka lyö korvat lukkoon. Takapihan hämärässä trampoliinin takana seisoo mammutti. Näyttää siltä, että se on hämillään. Se on tullessaan tuhonnut ison osan aitaa, pyytääkö se sitä anteeksi? Toisaalta ylhäältä ei varmaan näe kovin hyvin ihmisten tekemiä reviirimerkkejä.

Liikkumatta mammutti tuijottaa taloa silmiin, ikään kuin suunnittelisi hyökkäystä. Ei voi tietää, onko se jollakin retkellään jo taistellut rakennuksia vastaan. Ehkä sillä on kokemusta tuulimyllyistä.

Aamulla herätessäni mielessä on yön tapahtumat. "Takapihalla on mammutti", sanon vaimolle. "Hmm. Jaa." Hiivin työhuoneeseen ja katson varovasti ulos. Mammutti on lähtenyt. Kummallista kyllä, joku on käynyt korjaamassa aidan. Aika temppuilija.

Läpi historian harvainvalta

läpi historian harvainvalta
useimmat valtaa vailla
kuokkivat kirjoittamattoman historian
päättymätöntä peltoa

Miksi kirjoitan

miksi kirjoitan
jos kaikki sanottu
on jo sanottu
tai ei mitään

Ei ole mitään

ei ole mitään
jos minua ei ole, minussa
kaiken teoria, vain minä
voin kuulla puun kaatuvan

Satoi tai paistoi

satoi tai paistoi
minulla on näkemys maailmasta
maailma

Synnyin siellä ja siellä

synnyin siellä ja siellä
silloin ja silloin
sillä on merkitystä
muuten minua
mitään ei olisi

Älkää nyt viitsikö selittää

älkää nyt viitsikö selittää
että kansanmurha oli ainoa mahdollisuus
jakaa tasan maan rikkaudet
joita ei ollut
oli vain karvas maku
jokaisessa selityksessä

Muutettiin sinne

muutettiin sinne
missä meillä on mahdollisuus olla olemassa
perustettiin koti luisen kuoren alle
harmaaseen massaan
ikkunoista näkyy se mitä ei ole

Maailma pään sisällä

maailma pään sisällä
kiinnostaisi tietää
mitä tuolla ulkona todella on

onko ilmapallo lintu
pihalaattako myyrä

Kuunnelkaa nyt tätä puhetta

kuunnelkaa nyt tätä puhetta
ihmisten erilaisuudesta
joka on samanlaisuutta
huomenna voi olla myöhäistä
erottaa meitä tosistamme

Seiniin piirretty pelkkiä sarvia

seiniin piirretty pelkkiä sarvia
hampaita, haalistuneiden kirjainten harakanvarpaat
kuluneet kuin sanat
kuka niistä ottaa selvää

puoli vuosisataa on lyhyt aika
seinä on, lapset elossa
eläintarhassa kaikki hyvin
zet ja kaksi oota
hammas hampaasta

Kukaan ei ole oman elämänsä seppä

kukaan ei ole oman onnensa seppä
seppä kyllä
ei tao onnea, elämän vain

Olkoon niin

olkoon niin
että maa on pannukakku
kuu hillopurkin kansi
kuulostaa valheelta
mutta on totta

Miten voi olla niin vaikea ymmärtää

miten voi olla niin vaikea ymmärtää
että ihminen on kone
biologinen tosin
sisällä konekielinen ohjelma
kovin vähärivinen
käsky tappaa
ja käsky rakastaa
ei harmaata aluetta, olioita
jotka itse oppisivat virheistä

Kaikkea sitä kuulee

kaikkea sitä kuulee

mitä haluaa kuulla

ei sitä

mitä pitäisi
ja mikä voisi muuttaa jotakin
tai kaiken

Älä koskaan pysähdy miettimään sanaa

älä koskaan pysähdy miettimään sanaa
tai menetät sen
uskon sopimukseen
että maailman voi sanoittaa

Sana ei merkitse mitään

sana ei merkitse mitään

se vilistää epämääräisessä paikassa

jos luulet tietäväsi sen merkityksen
emme puhu enää samasta sanasta

Kaikki ei ole mahdollista

kaikki ei ole mahdollista
tai on
mutta tosi harvoille

Koira jättää merkin

koira jättää merkin
kevään viimeiseen lumipenkkaan
sokea usko
että jokin pysyy

Meidät on nähty ja kuultu

meidät on nähty ja kuultu
annettu olla
etteivät huonot tavat leviä

paikallisessa mediassa takasivun maininta
että hyvin kaukana
sen ja sen tähden elämänvyöhykkeellä
saattaa olla alkeellista elämää

Mitä minä sanoin

mitä minä sanoin
en muista
siitä on jo aikaa
niitä sanoja ei enää ole
muodot säilyneet
merkitykset ei
niin kuin sinä
ja minä

Ihmisten hätä

ihmisten hätä
meihin nähden
kuolleessa kulmassa
mitäpä siitä
kun voi uskotella
että mitä emme näe
sitä ei ole
helppo sanoa
että kääntykää 180 astetta
ja jatkakaa matkaa

Menneisyyden vanki

menneisyyden vanki
ja nykyisyyden
koska tulevaisuutta ei ole
tai on
mutta me emme koskaan ole siellä

Sanotaan nyt näin

sanotaan nyt näin
huomenna toisin
takki auki
kulahtanut toiselta puolelta

Mikä on tarkalleen pienin välimatka

mikä on tarkalleen pienin välimatka

joka joskus on ollut

minun ja idänuunilinnun välillä

miksi en tiedä

miksi kukaan ei tiedä

vaikka tieto on olemassa

Pihassa punainen rapu

pihassa punainen rapu

täynnä hiekkaa

lapset leipovat kakun
saksi heilahtaa, ikään kuin
elämä jatkuisi

Kirjoittaminen

kirjoittaminen
nuoralla kävelyä
kynä varpaiden välissä
tiput, lyijy
piirtää pitkän kaaren, maahan asti
kirjoittaa epilogin

Helpoin tapa nähdä kurjet

helpoin tapa nähdä kurjet
on pitää korvat auki
ja silmät kiinni

Lintu, aikaisin aamulla

lintu, aikaisin aamulla
mato nokassa
tätä minun uneni ei tiennyt
olisi pitänyt olla
hereillä
sopia reviirit

Miten tämän nyt sanoisi

miten tämän nyt sanoisi
että teoista sanoihin
pitäisi päästä
vaikka aina sekään ei auta

riippuu sanoista

Tätä ei saisi kertoa

tätä ei saisi kertoa, mutta
terrorismiongelmaan on keksitty
rauhanomainen ratkaisu

ahnehtimisen lopettaminen

älä levitä tätä tietoa
ettei joku ala ampua

Räkättirastasmetsän asukkaat

jos jotakin
niin räkättirastasmetsän asukkaita
odotettu joka aamu
eivät saapuneet tänään

annoin lasten mennä jäistä mäkeä
kiljua ja kuunnella hiljaa
talitiaisten sähinää puskissa
ymmärtävät
että interglasiaali on päättymässä

Harva se päivä

harva se päivä
jolloin voi kuulla omiaan
niin että ymmärtää, nojata
onneensa joka on pelkkää sattumaa
temmattu tuulesta, niin kovasta
että se on puuta ja heinää
ilmassa pyörivät sikin sokin
arpakuutiot
ennen kuin käyvät taloksi
rauhoittuvat ykköseksi
ja kuutoseksi

Näissä merkeissä

näissä merkeissä
pitkällä tähtäimellä
enää vain hämärästi tuttua

Väänsin rautalangasta oravanpyörän

väänsin rautalangasta oravanpyörän
nyt siellä eläin
pitkässä juoksussa
minä

Minä niin toivoisin

minä niin toivoisin
mutta turha toivo
että aika
ainut syyllinen
siihen mitä todella tapahtuu
palaisi rikospaikalle
tunnustaisi
olleensa väärässä paikassa

Aika ikkunassa

aika ikkunassa
neljäs ulottuvuus karmit kaulassa
haukkoo henkeä
rintalasta murtuneena

olisi pitänyt luottaa siihen
että kyllä se siitä virkoaa
huomata että joku jättänyt vahingossa
tuuletusikkunan auki

Runo rakkaudesta

eilen päätin kirjoittaa
runon rakkaudesta
ei syntynyt
tänään päätin olla kirjoittamatta
syntyi
ajatus että ehkä ei kannata
kaikesta kirjoittaa
ehkä rakkaus
on yksi sellainen aihe
johon sanoitus ei kuulu
enemmän se saattaa olla
vähän niin kuin instrumentaali
sopivan epämääräinen
epämusikaaliselle ihmiselle
jollaisia me kaikki

Eteenpäin

eteenpäin pääsee
vain pysähtymällä

Sota terrorismia vastaan

sota terrorismia vastaan
toteuttaa itsensä
sota ei lopu
se on parasta hävitä
takoa aseet auroiksi
ja viljellä kaikki pellot täyteen
durumvehnää
ja riisiä

Maasta minä en ole tullut

maasta minä en ole tullut
ennemmin vedestä
jossa sukellan
näytän sormilla ympyrän
maailman viimeiselle kalalle

Diktatuuri

diktatuuri
tyhjäksi kaluttu demokratia
kuoret
keisarin vaatteet

Konsensus

konsensus syntyy
kun kaikki ovat eri mieltä niin
että jokainen ymmärtää

Ajattelen ajan

ajattelen ajan
matkaksi mummolaan
se on siellä
vaikka emme ole perillä
tulevaisuus

Maasta minä olen tullut

maasta minä olen tullut
sano mitä sanot

ennen kuin jatkan
olen hetken ilmassa

hyppy tuntemattomaan

älä vain sano
että sinäkin

Haavikko sanoo

haavikko sanoo
että runon nimi on runo itse, tuuli
värisee lehdissä

Mikä ihminen on?

mikä ihminen on
biologisesti hajoava ongelmajäte
tähti heittänyt ojanpenkalle

Niin pimeää

niin pimeää
että näen selvästi

eivät rasita
yksityiskohdat

Luen sanoja

luen sanoja
jotka joku toinen on kirjoittanut
näin tapahtuu usein

mistä enää tiedän
kuka olen

Poliitikko

poliitikko
puhuu paljon
mutta vähän

Syytönhän minä siihen olen

syytönhän minä siihen olen
että lapsi nauraa
ennen kuin ehdin kutittaa

mitä tästä seuraa

En ymmärrä mitä puhut

en ymmärrä mitä puhut
mutta ei se mitään
ei kukaan muukaan
etkä sinä ketään

pimeässä hapuillaan
tottuneesti tunnustellaan sanojen muotoja
toivottavasti koskaan
aurinko ei nouse

Tarkalleen jossakin paikassa

jos olemme tarkalleen jossakin paikassa

emme tiedä

minne olemme menossa

meissä sisäänrakennettuna
epävarma olo

Onko maailmankaikkeudessa älyllistä elämää?

onko maailmankaikkeudessa älyllistä elämää
joskus epäilen
älytöntä en

Sanoa sanansa

sanoa sanansa
ja syödä
oksennusta

Vale on totta

sanotaan näin
että vale on totta
puhutaan mitä puhutaan
se on puppua
vaihtoehdotonta fiktiota

mutta usko tai älä
kaikkeen tottuu
se on siinä

Arvovalinta

arvovalinta tehdään
vasta kun on päätetty
mikä ei ole arvokasta

Ainoa vaihtoehto

ainoa vaihtoehto
on yksi monista

Äidinmaa ja isänkieli

äidinmaa ja isänkieli
kunpa nainen saisi hallita
ja mies oppisi puhumaan

Päätös on tehty

päätös on tehty
vasta kun sen vaikutukset on koettu

Demokratian puolustajat

demokratialla on puolustajansa
miehet
huutavat yhä torilla

Kun isänmaan etu vaatii

kun isänmaan etu vaatii
on tehtävä nopeita päätöksiä
vaikka ne ovat vastoin isänmaan etua

Jokainen ottaa janan

jokainen ottaa janan
ja käyttää loppuelämän
työstämällä siitä suoraa

Ympyrä

tyhjään paperiin
piirrä ympyrä
avaa silmät ja katso
mitä piirsit

suppilon
laidattoman

Mieluummin vaikene

mieluummin vaikene
mutta jos puhut
sano asiaton repliikki
tyhjien päivien
sinisestä hetkestä
johon ajatus on pysähtynyt
improvisoi lisäksi pientä puhetta
violettiin vääntyvästä maisemasta
ei tärkeää
koska sellaista on
vain elokuvissa

Logiikka on looginen mahdottomuus

logiikka on looginen mahdottomuus
kun ei ole yhtä totuutta
ei voi päätellä mitään
yhteisistä asioista

Jotain vikaa minussa on

jotain vikaa minussa on
kun en osaa laatia luetteloita
toisiinsa liittymättömistä tai liittyvistä asioista
jotain vikaa maailmassa
joka täynnä merenkarvaisia tyrskyjä
aavikoita

Oli pohditu sanoja

koko ilta
oli pohdittu sanoja
niiden kuvaannollisia merkityksiä
ja tultu siihen tulokseen
että on vain merkityksiä
aamulla
yksi meistä muistaa
ja levittää tiedon eteenpäin

Sanat eivät ole

sanat eivät ole
kirjaimellisesti totta
sanat ovat
vain minulle totta
minä tiskaan astioita
kukaan ei näe
nukkuvat, ymmärtävät kukin
omala tavallaan

Ne hiihtää pimeässä pellolla

ne hiihtää pimeässä pellolla
tähän ei enää erotu mitään
mutta ne hiihtää
jossain täytyy olla toinen maa
sielläkin ne hiihtää
näkyvät selvinä hahmoina
valkoista hankea vasten
pito vain paranee
mono syö latua, pimeys
on erilaista

Tartun maailmaan

tartun maailmaan
koska se on helppoa
sana
kysykää minulta
jos haluatte tietää
miksi runo aina tässä kohdassa
muuttuu tietoiseksi itsestään
puhuu vain siitä
mikä ei ole
ja karistaa tarkoitteet
joista kaikki kuitenkin on rakennettu
ainakin jotain
maailma
en vastaa

Jos ei

kieltämisen tematiikkaa
kyllä kyllästyy selvittämään
mikä olisi maailma
jos ei

Lapsen kasvattaminen

lapsen kasvattaminen
ein määrittelemistä
uudelleen

Salaisuus

salaisuus
että salaisuuksia ei ole
pitäkää omana tietona
tämä vale
jonka kaikki uskovat

kuin piilottaisi siemenen
hyvämultaiseen maahan
vasta sitten
toivovat, rakastavat

Onko nyt aamu

illalla
lapsi kysyy
onko nyt aamu
ei
mikä sitten
jos ilta sarastaa

Tosi on vale

tosi on vale
kun se valitaan väärin
tulkitaan

Orava juoksee pihan poikki

orava juoksee pihan poikki
voimakkaat jalat
ei voi muuta sanoa

minä pärjään puolikkaalla hiekkalaatikolla
tai vaikka ilman
mutta missä lapset nyt leikkivät

Identiteettivarkaus

partatiainen
sitä ei enää ole,
nimeä

viiksitimali
identiteettivaras