Räkättimaa

Räkättien pesimäalueelta oli kuulunut jo viikon ajan sellainen rähäkkä, että tiedettiin jotain olevan tekeillä. Sitten syy selvisi. Räkätit toimittivat tiedotusvälineille itsenäisyysjulistuksen, jossa kuulutettiin, että Haukijoen puistossa sijaitseva noin yhden hehtaarin alue on nyt suvereeni valtio, Räkättimaa. Liitteenä oli kartta, johon uuden valtion rajat oli piirretty.

Ihmisten silmin julistus ja kartta näyttivät aluksi harakanvarpailta. Kirjekyyhkyt olivat lennättäneet manifestit kaikkien keskeisten medioiden toimituksiin, ja kuivattuja vaahteranlehtiä oltiin jo heittämässä roskakoriin. Julkilausuman sisältö selvisi viime hetkellä. Yksi toimitusapulainen huomasi sattumalta, että Google-kääntäjän kielivalikoimaan oli jostain putkahtanut räkättikieli.

Mikä räkätit oli ajanut näin radikaaliin ja lopulliseen ratkaisuun? Nehän olivat eläneet satoja, elleivät tuhansia vuosia ihmisvaltiossa ilman mitään ongelmia, ainakaan sellaisia, mistä ihmisten hälytyskellot olisivat soineet. Eikö itsenäisyysjulistus sitä paitsi ollut perustuslain vastainen?

Itsenäisyysjulistuksen jälkeen meni muutama päivä, joina ei tapahtunut käytännössä mitään. Asiaa kyllä käsiteltiin hätäistunnossa ihmisten hallituksessa ja todettiin, että olisi mahdollisuus jyrkkiin toimenpiteisiin. Niitä ei kuitenkaan haluttu käyttää.

Räkätit vaikenivat. Yritettiin saada aikaan neuvotteluja niiden kanssa, mutta nähtävästi räkätit olivat haluttomia keskustelemaan asiasta. Ainakaan ne eivät mitenkään vastanneet neuvottelupyyntöihin.

Kunnes kahdeksan päivän kuluttua räkätit toimittivat 123-sivuisen selvityksen itsenäisyysjulistuksensa juridisista ja moraalisista perusteista. Jakelu ja toimitustapa olivat samat kuin varsinaisen itsenäisyysjulistuksen. Erona oli se, että selvitys oli luettavissa suoraan ihmisten kielellä. Se helpotti ja nopeutti asioita, mikä lienee ollut räkättien tavoite. Ne olivat nähneet paljon vaivaa toteuttaessaan vaativan käännösurakan.

Selvityksen perusteet käytiin tarkasti läpi. Todettiin, että suurelta osalta ne ovat hyvin pohdittuja ja faktoihin perustuvia. Kuten se, että räkättien mielestä oma valtio mahdollistaa nykyistä paremman rajavalvonnan erityisesti pesimäaikana.

Räkättien mukaan tämänhetkisessä valtiollisessa tilanteessa keskenkasvuiset ja biodiversiteetin ideasta mitään tietämättömät ihmiset pääsevät aivan liian helposti tunkeutumaan räkättien alueelle kivittämään pesiä. Tätä ihmiset eivät kiistäneet. Tosin esitettiin myös näkemyksiä, että kasvatuksen keinoin, ilman räkättien itsenäisyyttäkin, voitaisiin esille nostettuun ongelmaan saada helpotusta.

Selvityksessä esitettiin yksityiskohtaiset tilastot rajaloukkauksista vuodesta 1956 alkaen, mukana myös heitettyjen kivien keskipainot pesimäkuukausittain eriteltynä. Tällaiset tosiasioihin pohjautuvat perustelut, joita selvityksessä käytettiin runsaasti, toivat vakuuttavuutta räkättien argumentaatioon. Monille ihmisille oli yllätys, että perustelutaidot ja retoriikka eivät olleetkaan vain ihmisten hallussa olevia kykyjä.

Julistuksessa oli myös sellaisia perusteluja, joita ihmisten oli vaikea niellä. Erityisesti yksi. Räkätit näet ilmoittivat alueensa olevan niin rikas ja hyvinvoiva, että se tulee toimeen paremmin itsenäisenä kuin osana ihmisten valtiota. Tämä herätti laajasti vastareaktioita.

Monien ihmisten mielestä räkätit osoittivat ennen kuulumatonta kiittämättömyyttä ihmisten hyväntahtoisuutta kohtaan. Antoivathan ihmiset räkättien asua vapaasti puistossa, joka tarkkaan ottaen oli tarkoitettu ihmisten virkistäytymiseen. Jotkut ääriajatteluun taipuvat pitivät itsenäisyysjulistusta sodanjulistuksena. Vaadittiin jopa armeijan väliintuloa.

Sanomalehdissä oli kipakoita mielipidekirjoituksia, joissa kritisoitiin voimakkain sanankääntein räkättien uskomatonta röyhkeyttä esittää itsensä ihmistä ylempiarvoisina ja parempina olentoina. Vähemmän oli kirjoituksia, joissa otettiin kantaa räkättien puolesta toteamalla, että räkäteillä on oikeus mielipiteisiinsä ja omaan elämäänsä ihmisistä riippumatta.

Valtiollisella tasolla yritettiin harrastaa liennytyspolitiikkaa. Ihmisvaltion pääministeri kutsui räkättien juuri nimetyn virkasisarensa kesäasunnolleen viettämään yksityistä teehetkeä ja rupattelemaan kriisin ratkaisumahdollisuuksista. Puhuminen ei auttanut. Näytti päinvastoin siltä, että pahimmat skenaariot alkaisivat toteutua.

Tilanne eskaloitui kriittisimmässä vaiheessa jo siihen, että syntyi pienimuotoisia rajakahakoita. Puhuttiin Haukijoen laukauksista. Ihmisten puolella väitettiin, että joen kohdalla rajalinja oli vain veteen piirretty viiva, jonka tarkemmasta linjauksesta tulisi käydä erilliset neuvottelut.

Räkättejä syytettiin biologisten aseiden käytöstä. Kansainväliset sopimukset määrittelivät tarkasti, millaisilla keinoilla sotilaita ja siviilejä sai tappaa sotatilanteessa tai siihen rinnastettavissa olosuhteissa mielin määrin. Kemialliset ja biologiset aseet eivät kuuluneet näihin menetelmiin.

Ihmisten väitteissä ei tietenkään ollut mitään perää, mutta tällainen menettely kuului osana psykologiseen sotanäytelmään, jossa tavoitteena oli erilaisilla provosoinneilla ja provokaatioilla horjuttaa vastapuolen moraalia ("Ovatko meidän johtajamme sittenkin noin alhaisia olioita?"). Haluttiin antaa kuva, että ne ovat pahoja ja me hyviä.

Rauhanomainen ratkaisu saatiin aikaan vasta vuoden kuluttua. Paljon vahingontekoja ja tihutöitä ehdittiin tehdä puolin ja toisin, aivan turhaan. Pax Räkätti alkoi, kun molemmilla puolilla samaan aikaan järjestetyissä presidentinvaaleissa valituksi tulivat pasifistiset ehdokkaat, jotka vaalikampanjassaan korostivat sopuisan rinnakkaiselon merkitystä naapurivaltioiden kesken.

Rajat avattiin räkättien ja ihmisten tulla ja mennä. Ihmiset pääsivät tutustumaan räkätteihin paremmin ja huomasivat, että ne ovat oikeastaan ihan kivoja tyyppejä.