Lentäjä

Taiteilin parin metrin korkuisella aidalla ja tipuin. En rysähtänyt maahan, vaan laskeuduin ruohon ja mullan sekaan pehmeästi, kädet levällään, ikään kuin leijaillen. Viisivuotiaalle selvisi kuin taikaiskusta, että siivet eivät ole lintujen yksinoikeus.

Silti lentotaitoni kehittäminen nykyiselle, pilviä hipovalle tasolle ei ole ollut helppoa. Päinvastoin.

Ennen kaikkea lentäminen vaatii oikeaa asennetta, uskoa, joka sisältää epäilyn. Vasta pitkällisten mielenhallintaharjoitusten kautta opin pääsemään täyden luottamuksen ja totaalisen epäluottamuksen väliseen transkendenttiseen välitilaan, joka on lentotaidon realisoitumisen ehdoton edellytys. Tämä mentaalinen asenne pitää vielä säilyttää riittävän pitkään, jotta liihottelu onnistuu. Eikä asiaa todellakaan helpota se, että tämä tila on useimmiten yhtä epävakaa kuin radioaktiiviseksi muuttuneen alkuaineen ydin.

Kokemuksieni mukaan vaadittava aika on melko tarkalleen puoli minuuttia. Siinä ajassa ehtii tekemään tarvittavat lentovalmistelut ja pääsemään irti maasta. Ilmassa kaikki onkin sitten helpompaa.

Lentotilanteessa on oltava ehdottoman varma siitä, että ei tipu - ja samanaikaisesti täysin vakuuttunut siitä, että tippuminen on realistinen vaihtoehto. Tästä kaksinapaisesta päänsisäisestä asetelmasta on pystyttävä luomaan  yhtenäinen ja ristiriidaton mielenmaisema. Muuten lentämisen voi unohtaa.

Joskus, kun on jo päässyt ilmojen teille, ajatus saattaa lähteä harhailemaan uskon tai epäuskon harhapoluille liian pitkälle. Onneksi näin käy harvoin. Silloin kannattaa aloittaa välittömästi laskeutumisvalmistelut, mikäli haluaa välttää vakavan loukkaantumisen tai pahimmassa tapauksessa kuoleman.

Kuka tahansa voi kokeilla, onko hänellä riittävästi ominaisuuksia maasta irtautumiseen. Yksinkertainen testi lentämisen fyysisten ja etenkin henkisten edellytysten selvittämiseksi sisältää seuraavat vaiheet:

1. Valitse rauhallinen paikka, jossa tilaa ylöspäin on riittävästi (vähintään aarin alueella yläpuolella ei saa olla ihmisen tekemiä rakennelmia eikä luonnon esteitä, esimerkiksi puun oksia).
2. Sulje silmät.
3. Levitä kädet ja liikuta niitä suorina ylös ja alas.
4. Arvioi mielessäsi mahdollisuuttasi nousta ilmaan asteikolla 0-10.

Jos tulos on vähintään 7, olet potentiaalinen ilmailuharrastaja. Tulos 10 osoittaa, että olet jo lentänyt, vaikka et välttämättä ole tiedostanut sitä.

Ilmailuretkien eniten suunnittelua vaativa osuus on nousu maan pinnasta muutaman sadan metrin korkeuteen. Jos haluaa pitää harrastuksensa omana tietonaan, kuten minä, tähän lennon vaiheeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Nousun aikana paljastumisen vaara on suurin. Syksyn pimeät illat ovat otollista aikaa lentäjälle, joka haluaa säilyttää salaisuuden.

Vaatetuksen on oltava ehdottomasti kauttaaltaan tummaa. Tärkeää on peittää myös kasvot, mihin tarkoitukseen sopii hyvin musta kommandopipo. Jos tavoitteena on muutaman kilometrin lentokorkeus, jopa 50 pakkasasteeseen laskeva lämpötila tuo erityisvaatimuksia lämmöneristykselle. Suosittelen monikerrospukeutumista ja naparetkille suunniteltuja vaatemateriaaleja.

Loppukesän öinä suuren riskin muodostavat ilmassa nukkuvat tervapääskyt, joihin törmääminen olisi kohtalokasta. Muutama läheltä piti -tilanne urallani on ollut.

Ilmavirtaukset ovat jo sadan metrin korkeudesta ylöspäin hyvin arvaamattomia. Muistuu mieleen eräs muutaman vuoden takainen syysöinen taksimatka, jota edelsi kolmensadan kilometrin hengissäselviytymistaistelu tuulten riepoteltavana. Sen jälkeen en vähään aikaan pystynyt ajattelemaan, että kädet voivat olla siivet. Kotona kerroin vaimolle hätävalheen. Ehkä hän silloin ensimmäisen kerran aavisti jotain.

Korkealta näkee kauas, joten kaukokaipuu iskee lentoreissuilla helposti. Pää on pidettävä kylmänä, jotta eskapistiset ajatukset eivät saa liiaksi valtaa. Tunnustan, että kerran käännyin merihanhien aurasta takaisinpäin vasta Vilnan kohdalla. En olisi halunnut, mutta järki voitti.

Miksei kukaan ole kaikkina näinä vuosina huomannut kykyäni? Vaimoni on todennäköisesti poikkeus, vaikka hän ei puhukaan asiasta. Odotuksenmukaista olisi, että monet muutkin olisivat havainneet taitoni. Lennän sentään aika säännöllisesti, keskimäärin useita kertoja kuukaudessa.

Entä jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt minut räpyttelemässä? Olenko salaa jopa toivonut sitä? Jos näin olisi, olisinko nyt maailmanlaajuinen julkkis, entisaikojen parrakkaan naisen tai voimamiehen veroinen?

Tai ehkä onkin niin, että kaikki ihmiset osaavat lentää, mutta myös salata taitonsa. Lentämisessä saattaa kiteytyä kaikki se, mikä on ihmiselle yksityisintä ja yleisintä. Jalkoja ei ole välttämättä tarkoitettu maassa pidettäviksi.

Toisaalta mieltäni hivelee ajatus, että vain minä olen erityislaatuinen.