Maailmanloppu

Yhtenä iltana Urheiluruudun jälkeen maailma loppui. Olivatko kosmiset voimat saaneet tarpeekseen siitä, että Suomi oli taas hävinnyt jalkapallon MM-karsintaottelunsa? Niin tai näin, maailmaa ei enää entisessä muodossaan ollut.

Maailmanloppua koskevissa ennustuksissa oli tuhansien vuosien ajan kuvattu megalomaanisia, hyvän ja pahan välillä käytäviä taisteluja, jotka edeltäisivät varsinaista maailmanloppua. Pieleen meni. Mitään sellaista ei nähty. Kaikki vain loppui rauhallisesti mutta lopullisesti ja yhtäkkiä.

Monet olivat maailmanloppuun tyytyväisiä. Lopettamalla maailman maailmanloppu lopetti samalla kaikki maailmaa riivanneet suuret ongelmat, kuten globaalin eriarvoisuuden, nälänhädät ja sodat. Suomi ei enää eronnut muista maista, koska mikään muukaan maa ei päässyt jalkapallon MM-kisoihin. Ei ollut jalkapallon MM-kisoja, ei ollut mitään muutakaan.

Esitettiin arvailuja, että maailmanlopun takana täytyi olla superäly, ehkäpä jumala. Vain äärettömän älykäs taustavaikuttaja pystyisi osoittamaan sellaista nerokasta ongelmanratkaisukykyä, jota maailmanlopun toteuttaminen selvästi edellytti.

Alettiin esittää ennustuksia, että maailmanalku tulee pian, esitettiin tarkkoja päivämääriä, milloin olemattomuus päättyy lopullisesti ja maailmanalku muuttaa kaiken. Termejä, kuten "pian", "päivämäärä", "nopeasti" jne. käytettiin vanhasta muistista. Todellisuudessa tai siis olemattomuudessa ei ollut aikaa. Se olikin suurin muutos entiseen verrattuna ja vaati totuttelua. Positiivista oli se, että totutteluun ei tarvinnut eikä voinut käyttää aikaa.

Maailmanalun odotus tuntui selvästi lyhyemmältä kuin maailmanlopun odotus. Itse asiassa samalla, kun maailma loppui, se heti alkoi uudestaan.

Maailmanlopun kaikkein järisyttävin vaikutus oli se, että ihmisille jäi takaraivoon muisto ongelmattomasta ei-mistään. Niinpä maailmanalun jälkeen ratkottiin kaikki maailmanlaajuiset ongelmat, jotka olivat vain järjestelykysymyksiä.