kuolema tippunut lautojen väliin
vedän sen esille
varovasti
herätän eloon
arkku auki
se näyttää rauhalliselta
nyt valossa sen näkee selvästi
mustavalkoisessa maailmassa
paikoilleen jähmettyneet surijat
eivät tiedä
että heidät on jo unohdettu
kukaan ei muista
heidän seuraavaa liikettään
hätistääkö joku kärpäsen
astuuko askelen lähemmäksi
valkoisella kankaalla vuorattua
haapalaatikkoa
ja tietääkö
ettei ole muita askelia
miksi sinulla ainoana on hattu päässä
kuka olet
kuollut,
niin kuin kaikki,
minäkin
jonka olkapäillä lapsi
ei enää elävä
vapisevin sormin tuijottaa
haalistunutta isää