Kaikki on sepitettyä

kaikki on sepitettyä, mielessämme
yhä varmemmaksi käy
että toden totta valkoisissa valheissa
on totuuden siemen, puut
kasvaneet taivaan täyteen

Kun ongelma vaatii pikaisia toimia

kun ongelma vaatii pikaisia toimia
on myöhäistä

Jos annat kaiken

jos annat kaiken
sinulle ei jää mitään annettavaa

Ei ole vaikeita päätöksiä

ei ole vaikeita päätöksiä
mutta on päätöksiä
joiden seuraukset eivät ole helppoja

Jos elämä on illuusio

jos elämä on illuusio
kaikki minkä voi kuvitella
on olemassa

Ränniin on kiinnitetty Islannin lippu

ränniin on kiinnitetty Islannin lippu
paperinen, lapsi tehnyt
ymmärtänyt
että kansallisuustunnuksilla voi leikkiä
pitääkin
meillä voi vielä olla toivoa

Se on oikeassa

se on oikeassa
joka tietää vähiten

Sukupolvella yksilökokemukset

sukupolvella yksilökokemukset, ihmiset
kasvaneet suhteettomiksi kukin
etsivät suurinta onnea
joka on illuusio
niin kuin kaikki suuri on

Terroristia pitää katsoa kaukaa

terroristia pitää katsoa tarkkaan, kaukaa
erottuvat paremmin ihmisen piirteet

Matematiikkaa

kun asiat yksinkertaistetaan
niistä tulee matematiikkaa
kaunista ja kylmää
vaikka maailma on ruma ja kuuma

Silmälasit

Peippo oli laulanut Tammelan puistossa eilen. Klootu oli kuullut. Se oli kävellyt Itsenäisyydenkadulle ja nähnyt kolme raatoa eikä yhtäkään elävää ihmistä. Savua oli yhä, ei tehnyt mieli hengittää.

”On siinä Mannerheimissä kuitenkin tyyliä”, Maijala julisti. Tuli hiljaista, ja Maijala lähti asioille. Sähköjä ei ollut. Kynttilä rätisi keskellä pöytää, melkein loppuun palanut. Miehet ja naiset talvitakit päällä hieroivat käsiään. ”Miten se kehtaa?”

Paski kertoi, että oli nähnyt unen. Koskessa lipui laiva, jossa liehui punavalkoinen lippu. Ulkokansi pullisteli nauravia ihmisiä, samppanjalasit kädessä jokaikisellä. Kahilainen ummisti silmänsä: ”Kuru-laiva…” ”Toiveajattelua, eiköhän aloiteta kokous”, Vänä kuittasi. ”Minulta sota vei silmälasit, mutta en minä sokea ole.”