Silmälasit

Peippo oli laulanut Tammelan puistossa eilen. Klootu oli kuullut. Se oli kävellyt Itsenäisyydenkadulle ja nähnyt kolme raatoa eikä yhtäkään elävää ihmistä. Savua oli yhä, ei tehnyt mieli hengittää.

”On siinä Mannerheimissä kuitenkin tyyliä”, Maijala julisti. Tuli hiljaista, ja Maijala lähti asioille. Sähköjä ei ollut. Kynttilä rätisi keskellä pöytää, melkein loppuun palanut. Miehet ja naiset talvitakit päällä hieroivat käsiään. ”Miten se kehtaa?”

Paski kertoi, että oli nähnyt unen. Koskessa lipui laiva, jossa liehui punavalkoinen lippu. Ulkokansi pullisteli nauravia ihmisiä, samppanjalasit kädessä jokaikisellä. Kahilainen ummisti silmänsä: ”Kuru-laiva…” ”Toiveajattelua, eiköhän aloiteta kokous”, Vänä kuittasi. ”Minulta sota vei silmälasit, mutta en minä sokea ole.”